Heidi tuossa jo kirjoittikin että menetämme Arskan. Kaikki me jäädään sitä kaipaamaan todella paljon. Mutta minä varmaan eniten. Haluan vielä itse muistaa Arskaa kirjoittamalla tänne, olihan Arska minun hoitsuni.

Aragorn, eli tutummin Arska(sekä rakas lihapulla) kerkesi olemaan mun hoitohevosena jo yli kaksi vuotta. Ensin Aragorn opetti minulle kaiken mitä osasi ja sitten vuorostaan opetin Arskalle kaiken mitä itse osasin ja kehityimme yhdessä.  

Arska oli tallilla se syy jonka takia siellä kävin, en osannut ratsastaa ketään muuta enkä tuntenut samoin ketään muuta hevosta kohtaan. Tunsin tämän herran todella turvalliseksi ja luotettavaksi heti alusta alkaen. Kahden vuoden aikana välillemme rakentui side jota kukaan muu ei voi nähdä. Se ei näy kuvista, se ei näy livenä katsottuna. Se on minun ja Arskan yhteinen salaisuus. Aragorn oli minulle juuri se oikea esteratsu, maastoratsu, kouluratsu, vikellysratsu ja ennen kaikkea se oikea paras ystävä. Tämä hevonen on niin sympaattinen ja sen ihanaa luonnetta riittää vaikka muille jakaa ! Mä lensin neljä kertaa Arskan selästä. Jopa kaksi kertaa saman tunnin aikana. Ja viimeksi viikko sitten. Mutta en koskaan satuttanut itseäni pahasti. Ollaan Arskan kanssa käyty uittoreissulla, ollaan vietetty pikkujoulua yhdessä. Ollaan tehty kaikkea maan ja taivaan väliltä !  

Mä en vaan pysty sanoin kuvaamaan tätä mun tilaani, kuinka paljon Arskaa rakastan ja kuinka paljon sitä tulen ikävöimään mikäli en näe sitä enään yhtä usein. Enkä usko että kukaan tajuaa mun tilaani, mikäli et ole menettänyt hoitohevostasi. Kiitän Luojaa siitä että Sanna on niin reilu ja mukava ihminen että antaa mulle vielä mahdollisuuden ratsastella ja hoidella Arskaa. 

Siis tää hevonen on vaan niin helvetin tärkeä mulle! Se muuttaa nomarkkuun ja Sanna sanoi että saan käydä Arskaa hoitamassa ja ratsastamassa ihan millon vaan haluan, mutta kyydit on ongelma. Ei, ei mun ja Arskan tarina tähän kaadu ! Mä en kompastu tähän kuoppaan nyt. 

 

Rakkaudella ja Arskaa jo nyt ikävöiden, Jaana.